En ole koskaan ollut mikään Musta torni-fani. En siis todellakaan ollut etukäteen tippaakaan innoissani tästä kirjasta. Mutta kai se on King-fanina pakko lukea?
Tarina tarinan tarinan sisällä. Kirjassa Roland alkaa kertoa tarinaa, ja siinä tarinassa hän alkaa kertoa toista tarinaa. Plääh. Ajattelin ensin että lastensatu The wind through the keyhole on aika rajua kamaa, mutta tajusin sitten että niinhän ne muutkin sadut ovat, Punahilkasta sun muista alkaen.
Ja olihan se satu ihan kiva, mutta eihän tästä kirjasta voi puhua samana päivänä esimerkiksi 11.23.63:n tai Kuvun alla kanssa. Onneksi kirja ei ollut pituudella pilattu, vain 334 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti